Perjantaina oli vuorossa tehoisku Saaraan Marsun ja Mikan kanssa. Kierreltiin muutamia kauppoja, mutta pääpaino oli Caçulassa. Sieltä irtosi sambakoululle iso Ikea-kassillinen tavaraa. Caçulan yläkerrassa on tosi huono ilmanlaatu. Sulka- ja muu pöly saivat kurkun kipeäksi, ja ilmastoinnin puute tuskastutti. Kassalla Marsulla paloi käämit. Yritettiin pakata tavaroita omiin kestokasseihin, mutta myyjä alkoi väkisin latomaan ostoksia muovikasseihin. No, onneks saatiin homma rullaan, ja päästiin pihalle. Parissa kaupassa törmättiin pariin suomalaiseenkin. On se kumma, kun joka paikassa niitä on. Toisen nimi tais olla Riikka ja toisen Valtteri.
Ostosreissun jälkeen suunnattiin metrolla kotiin vaatteiden vaihtoon. Vuorossa oli Sokeritopan valloitus. Sisäänpääsymaksu oli topalle noussut vime vuoteen verrattuna. Lipusta verotettiin 53 realia. Topalla ostetiin päivälliseksi iso kipollinen jätskiä, johon sai valita hedelmiä ja karkkeja lisukkeeksi. En tajunnut, että hinta veloitetaan painon mukaan. Annokselle tuli hintaa 15 realia. Topalta oli taas huikeet maisemat. Auringonlaskun jälkeen kaupungin valot loistivat upeasti. Totesin, että ylhäällä voisi tuijottaa maisemia vaikka kuinka kauan.
Alas päästyämme kävimme pienellä iltapalalla ennen lähtöä São Clementen sambakoululle. Niin no, Brasiliassa ei ole mitenkään pieniä annoksia. Marsun kanssa vedettiin puoliksi "Churrasco misto", puolikas annos. Voin kertoa, että oli syötävää. Lihaa, kanaa, possua, riisiä, ranskalaisia, farofaa. Porukalta jäi paljon ruokaa syömättä, joten pyysimme tarjoilijaa pakkaamaan ruoat mukaan. Päätimme viedä ruoat jollekin kadulla asuvalle.
Illalla São Clementessä olin taas kotona. Tapasin vihdoin São Clementen kakkoslipun porta-bandeiran, Muniken. Tiistain treeneissä en häntä vielä nähnyt. Munike on tosi ystävällinen ja sydämellinen.
Sambakoululla oli vierailevina kouluina Estacio de Sá ja Beija-Flor. São Clementen lippuparien ja passistojen lisäksi Estacion ja Beija-Florin lippuparit ja passistat esiintyivät. Lippuseremonia oli ihana. Beija-Florin lippun päähän kiinnitettiin seremoniallisesti kultainen kolibri.
Esiintymässä oli myös aivan ihania pikkupassistoja. São Clementen pikkupoika ja Beija-Florin pikkutyttö olivat huikeita.
Mikä innostus ja esiintyminen puoli kolmen aikaan yöllä! Aamuun asti jorattiin, ja jalat meni rakoille. Illan aikana oli komea ukkosmyrsky, ja satoi kaatamalla kun lähdimme kotiin. Kaikeksi onneksi sambakoulun edessä oli sopivasti vapaa taksi, joten emme kastuneet juuri ollenkaan. Aamukuuden aikaan oli hyvä mennä nukkumaan. São Clemente <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti